Kalifornia tarjoaa automatkailijalle herkkukattauksen. San Franciscosta Los Angelesiin voi ajaa rannikkoa pitkin Tyynen valtameren rantamaisemista nauttien. Toisenlaisen kokemuksen saa, kun koukkaa sisämaahan ja ajaa Las Vegasin ja aavikkoerämaan luonnonpuistojen kautta.

Optio kiersi kuudessa eri luonnonpuistossa: Yosemitessa, Death Valleyssä, Valley of Firessa, Mojavessa, Joshua Treessä ja Mount San Jacintossa. Kahden viikon ajomatkalla ehtii nähdä kasapäin upeita maisemia, jollaisia ei löydy mistään muualta koko maapallolta.

Mikäli aikaa on enemmän, löytyy alueelta vielä muitakin mielenkiintoisia ja uniikkeja kohteita. Heti San Franciscon pohjoispuolella avautuu Tyynen valtameren ympäröimä Point Reyes -puisto, Las Vegasista voi puolestaan jatkaa eteenpäin silmänkantamattomiin jatkuvalle Grand Canyonille, sieltä puolestaan pikkukaupunki Sedonaan, jonka punahehkuisilla kallioilla auringonsäteet esittävät joka ilta kalleinta ilotulitusta vastaavan show’n. Jopa aivan Los Angelesin jättiläiskaupungin kyljestä löytyy Big Bear Lake, jonka rinteitä voi talvisin laskea suksilla ja kesäisin tulla alas maastopyörällä.

Kosteaa. Yosemiten alueella on peräti 21 vesiputousta. Kuvassa on näkymä 739 metrin Yosemite Fallsiin.

Yosemite

Sijainti: Pohjois-Kalifornia

Pinta-ala: 3 028 km2

Perustettu: Vuonna 1890

Vierailijoita: 4,3 miljoonaa vuodessa

Pääsymaksu: 35 dollaria/auto

Noin kolmen tunnin ajomatkan päässä San Franciscosta sijaitsee Yosemiten luonnonpuisto. Jo ajomatka paikalle on elämys, sillä upeita maisemia riittää vuoristoisilla serpentiiniteillä jo pitkään ennen saapumista varsinaisen puiston alueelle. Ajamiseen niin paikalle kuin pois kannattaa varata reilusti aikaa.

Yosemitessa vaellusreittejä on tarjolla yli 1 300 kilometriä, joten nähtävää ja tehtävää riittää – paikassa vierähtää helposti useita päiviä erilaisia reittejä tutkien. Puiston tunnettuja nähtävyyksiä ovat El Capitan -kallio ja Half Dome -huippu.

Kuuma kesäpäivä ja korkeus voivat kuitenkin tehdä tepposet. Muutaman kilometrin reitti saattaa olla liian rasittava merenpinnan tasalla asuneelle. Lähes myyttisen maineen saavuttaneen Mist Trail -reitin päättävät portaat, jotka ovat kuin Taru sormusten herrasta -elokuvista tuttu reitti Mordoriin. Niiden kapuamisesta saatava palkinto on kuitenkin häikäisevän upea näkymä Vernal Falls -vesiputouksen päältä.

Yosemitessa elää useita eläinlajeja. Tuttavuutta tekevien kesyjen oravien lisäksi metsissä asuu joukko karhuja, joiden varalta esimerkiksi eväiden säilytykseen on äärimmäisen tiukat säännöt. Mikäli päälle hyökkää puuma, antaa puiston opas lyhyen ja ytimekkään ohjeen: Fight back!

Yosemitessa kannattaa viipyä alkuiltaan asti, ja yö viettää jossakin läheisessä pikkukaupungissa. Seuraavana aamuna ehtii poiketa mielenkiintoisessa Manzanarin keskitysleirissä, jonne internoitiin toisen maailmansodan aikana yli 10 000 japanilaistaustaista amerikkalaista.

Varoitusmerkki. Armoton kuumuus lyö kasvoille välittömästi autosta poistuessa.
Polttava hehku. Paljain jaloin kulkeminen Death Valleyssä kannattaa unohtaa. Pienikin hiekan kosketus paljasta ihoa vasten polttaa.

Death Valley

Sijainti: Itä-Kalifornia/Nevada

Pinta-ala: 13 650 km2

Perustettu: Vuonna 1933

Vierailijoita: 1,3 miljoonaa vuodessa

Pääsymaksu: 30 dollaria/auto

Yosemitesta 300 kilometriä kaakkoon sijaitseva Death Valley on yksi maailman kuumimmista paikoista. Kesäkuukausina puistossa kehotetaan välttämään oleskelua ulkosalla. Yli 50 asteen lämpötiloissa hento tuulenvirikään ei enää viilennä, vaan tuntuu kuumailmapuhaltimen puhurilta naamaa vasten. Joulun aikoihin Death Valley on siedettävä – lähes kaikkina muina aikoina puistoa rankaisee hirvittävä helle.

Karu ja eloton autiomaa on kuitenkin upea paikka auton ikkunoistakin katseltuna. Maisemat ja maaston värit ja muodot vaihtuvat jatkuvasti. On helppo kuvitella vaikkapa George Lucasin imeneen puiston maisemista inspiraatiota kaukaisia aavikkoplaneettoja pohtiessaan. Ensimmäisen Star Wars -elokuvan kohtauksia onkin kuvattu puistossa.

Death Valleyssä pääsee kokemaan nopeasti myös melkoisia korkeuseroja. Dante’s View -näköalapaikalta erottuvat niin pohjoisen pallonpuoliskon toisiksi matalin kohta Badwater Basin kuin Yhdysvaltojen toiseksi korkein vuori Mount Whitney. Korkein on Alaskassa.

Puiston tunnettuja nähtävyyksiä ovat itsestään liikkuvat kivet, The Racetrack, värikkäät kalliot Zabriskie Pointilla ja Devil’s Golf Course -kivimuodostelma.

Ällistyttävä näky. Tulen laakson epätodellista tunnelmaa ei voi vangita valokuviin.

Valley of Fire

Sijainti: Nevada

Pinta-ala: 186 km2

Perustettu: Vuonna 1933

Vierailijoita: 300 000 vuodessa

Pääsymaksu: 10 dollaria/auto. Lake Mead -puiston kautta ajamisesta 25 dollarin lisämaksu.

Aavikkomatkailija voi vetää rauhassa henkeä Las Vegasissa parin yön verran. Kaupungista voi tehdä Hoover Dam -padon kautta päiväretken Suomessa heikosti tunnettuun Valley of Fireen. Paikka on kuitenkin tuttu monista elokuvista, esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerin tähdittämän Total Recall -elokuvan Mars-kohtaukset on kuvattu puistossa, samoin Star Trek Generations -elokuvan kapteeni James T. Kirkin kuolinkohtaus.

Ensimmäistä kertaa omin silmin nähtynä paikka on mykistävä. Näyttää siltä kuin lauma muinaisia jumalia olisi hyökännyt avaruudesta maapallolle ja kivettynyt välittömästi perille päästyään. Kallioista muodostuu avaruusaluksia, valtavia eläinhahmoja, korkkiruuvilla poratun näköisiä tunneleita ja tuskasta vääristyneitä kasvoja.

Vielä kertaluokkaa ihmeellisempää on puiston värimaailma. Auringon paistaessa kivet hehkuvat kirkkaammin kuin neonvärit konsanaan, ja myös paikan niukka kasvusto on monin paikoin erittäin kirkasväristä.

Puiston alueella on asunut vuosina 300 eaa. – 1150 jaa. anasazi-heimo, jonka hieroglyfejä ei ole vieläkään opittu tulkitsemaan täysin. Arvoitukselliset kalliopiirrokset tuovat vielä oman lisänsä puiston lähes yliluonnolliseen tunnelmaan.

Puiston tunnettuja nähtävyyksiä ovat norsun muotoinen Elephant Rock -kallio ja 150 miljoonan vuoden ikäiset kivettyneet puunrungot.

Porotus talteen. Keskellä Mojaven autiomaata on valtaisa aurinkovoimala, jonka keräimet loistavat kilo­metrien päähän.
Kuin tarinoissa. Villin lännen tunnelmaa tuovat aave­kaupunkien vanhat rakennukset, kuten postikonttorit – ja vankilat.

Mojave

Sijainti: Kalifornia

Pinta-ala: 6 243 km2

Perustettu: Vuonna 1994

Vierailijoita: 586 000 vuodessa

Pääsymaksu: Ilmainen

Tarkalleen ottaen Mojaven autiomaa käsittää valtavan, neljän osavaltion alueelle ulottuvan 124 000 neliökilometrin alueen, jolla sijaitsevat niin Las Vegas kuin Death Valleykin. Varsinainen Mojaven luonnonpuisto on kuitenkin suhteellisen pieni alue eteläpuolella. Valley of Firen ja Joshua Treen välissä oleva alue saattaa vaikuttaa aluksi jopa tylsältä, mutta myös Mojavessa on oma viehätyksensä. Jos haluaa kokea, millaista on olla keskellä ei mitään, saa siitä vahvan tunteen Mojavessa.

Mojavessa pääsee esimerkiksi kävelemään hiekkadyyneillä ja kokemaan todellisen kivierämaan. Tarjolla on myös erikoinen optinen illuusio. Kiipeämällä vajaan kilometrin korkeuteen näyttää hämäävästi siltä kuin maapallon kaareutumisen voisi maaston muotojen ansiosta havaita omin silmin.

Mojaven ja Joshua Treen välinen osuus on myös kokemus itsessään. Välissä on esimerkiksi Amboyn kaupunki (asukasluku 4), lukuisista elokuvista, valo­kuvista ja musiikkivideoista tuttu Roy’s Cafe -huoltoasema sekä Kaliforniaa halkova junarata, jonka tasoristeyksessä voi joutua odottamaan jopa vartin verran ohi lipuvaa, loputtoman pitkältä tuntuvaa tavarajunaa.

Jättiläisten taistelutanner. Vuosituhannet ovat muokanneet Joshua Treen kallioista mitä erikoisimman näköisiä muodostelmia.

Joshua Tree

Sijainti: Kalifornia

Pinta-ala: 3 200 km2

Perustettu: Vuonna 1994

Vierailijoita: 2 854 000 vuodessa

Pääsymaksu: 30 dollaria/auto

Nimi Joshua Tree lienee tuttu kaikille rockmusiikkia joskus kuunnelleille. U2:n klassikkolevyn kansikuva on kuitenkin todellisuudessa napattu Death Valleyn puolella. Erikoisia väkkäräpuita on myös Mojavessa, mutta niiden tiheys nousee aivan omaan luokkaansa Joshua Treen alueella.

Puiden lisäksi puisto on täynnä kaktuksia ja muita piikkikasveja, joiden kanssa kannattaa olla varuillaan. Cholla-kaktuksia jopa kutsutaan hyppiviksi kaktuksiksi, niin innokkaasti ne nappaavat nipistelemään ohikulkijoita. Kannattaa siis varautua siihen, että saa vaatteisiinsa pieniä reikiä ja repeämiä, jos puistoa halkovalta tieltä vaeltaa syvemmälle.

Mikäli reiteillä ei kulje muita ihmisiä, pääsee keskellä päivää kokemaan aavemaisen, lähes täydellisen hiljaisuuden. Samalla aivot alkavat kehitellä erikoisista kalliomuodoista mitä mielikuvituksellisimpia mielleyhtymiä.

Vaelluksilla tulee ehdottomasti kantaa mukanaan taskulamppua, sillä vaellusreittien pienet opasteet katoavat täysin näkyvistä auringon laskiessa, kun puistossa tulee uskomattoman pimeää. Samalla lukuisat eläimet käärmeistä rottiin lähtevät liikkeelle. Kaupunkien valosaasteen puuttuessa tähtitaivas näyttää pilvettöminä öinä upealta.

Turvallisuus. Mount San Jacinton huipulle suuntaavien matkalaisten pitää täyttää lupalappu metsänvartijoiden asemalla. Mikäli lappu ei palaudu asemalle seuraavan päivän aikana, etsintä­partiot lähtevät hakemaan eksynyttä vaeltajaa näistä maisemista.

Mount San Jacinto

Sijainti: Kalifornia

Pinta-ala: 57 km2

Perustettu: Vuonna 1927

Pääsymaksu: Lippu köysirataan 25–30 dollaria/henkilö

Ennen road tripin päättymistä kannattaa vielä poiketa Palm Springsin lähistöllä Mount San Jacintolla. Legendaarinen luonnontutkija John Muir on kuvaillut reilun kolmen kilometrin korkuisen vuoren huipulta avautuvaa näkymää ”maailman ylhäisimmäksi spektaakkeliksi”.

Huipulle pääseminen ei ole kuitenkaan mikään sunnuntailenkki. Todelliset vaellusharrastajat suorittavat Cactus to Clouds-nimisen reitin lähes meren pinnalta aina huipulle asti. Reittivalintaa suositellaan kuitenkin vain äärimmäisen kokeneille kulkijoille, matkan yrittämisestä liian kevyin eväin ovat monet maksaneet hengellään.

Reilun 2,5 kilometrin korkeuteen asti pääsee maailman suurimmalla 360 astetta pyörivällä köysiradalla, jolla ajaminen kutkuttaa mukavasti mahanpohjasta kokenutta vuoristorataharrastajaakin. Köysiradan pääteaseman ympärillä voi hetkisen kuvitella olevansa suomalaismetsässä, kunnes polkua eteenpäin jatkaessa avautuvat upeat näkymät alas vuoren juurella olevaan laaksoon ja ylös korkeimmille huipuille. Matka aivan ylös asti kestää köysiradalta useita tunteja ja saattaa päättyä jo ennen puoliväliä vuoristotaudin ensioireisiin.

Autolomalla Amerikassa

Autoilu ja road tripit kuuluvat olennaisena osana periamerikkalaiseen elämäntapaan. Tiet ovat leveitä ja hyväkuntoisia, ja kuten reissussa takuuvarmasti huomaa, myös pitkiä.

Vuokra-autojen hinnat ovat erittäin edullisia, etenkin kun varauksen tekee hyvissä ajoin. Pitkää matkaa varten kannattaa ottaa alle iso citymaasturi tai muu järeä kulkupeli, etenkin jos matkassa on mukana enemmän kuin kaksi ihmistä.

Varauksen yhteydessä kannattaa myös napata mukaan täydelliset vakuutukset; kolarista tai hinaamisesta syntyy äkkiä järisyttävä lasku.

Mukana tarvittavien matka­laukkujen määrää voi pienentää pakkaamalla mukaan vain muutaman päivän vaatteet, sillä joka kylässä ja kaupungissa on lukuisia kolikkopesuloita, joissa voi käväistä aamu- tai iltapalaa hakiessa.

Vaikka joka kylässä onkin palveluita, ovat etäisyydet välillä melkoisen pitkiä. Autossa kannattaa siis pitää jatkuvasti mukana eväitä ja vettä. Myös tankkaustauot kannattaa suunnitella etukätee:, keskellä erämaata ei ole huoltoasemia saatikka kännykkäkuuluvuutta.

Luonnonpuistojen pääsymaksut ovat paikoin korkeat, mutta niillä katetaan puistojen valtaisia ylläpito­kustannuksia. Tarjolla on kuitenkin myös 80 dollarin hintainen kortti, jolla pääsee kaikkiin liittovaltion puistoihin vuoden ajan. Osa puistoista on kuitenkin osavaltion hallussa, ja niihin kortti ei kelpaa